Säilyttämisestä sääntö, purkamisesta poikkeus: Kestävyysnäkökulmia olemassa olevaan rakennuskantaan

Euroopassa puretaan yksi rakennus joka minuutti. Jos nykyinen purkamistahti jatkuu, Euroopassa on vuoteen 2050 mennessä purettu noin 2 miljardia kerrosneliömetriä olemassa olevia rakennuksia. Määrä on kokonaisuudessaan suurempi kuin esimerkiksi koko Pariisin rakennuskanta yhteensä. Myös Suomessa rakennusten purkamisesta aiheutuvaa rakennus- ja purkujätettä tulee yli 13 miljoonaa tonnia vuodessa ja rakennusten purkutahti on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Aikamme rakennusten purkuaalto muistuttaa monella tapaa 1960–1970-luvulla toteutettua vanhan rakennuskannan systemaattista hävittämistä. Toisin kuin ennen, nykyisin on kuitenkin valtavasti tietoa rakennusten purkamisen ja uudisrakentamisen ekologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista. Rakennusten purkamista ei tule ajatella enää kapeasti pelkistä taloudellisen tuottavuuden tai rakennussuojelun näkökulmista, sillä purkamisten seuraukset ulottuvat moniin yhteiskunnallisiin kestävyyskysymyksiin. Rakennettu ympäristö kehystää elämäämme lähes kaikkialla, ja sen laadulla on merkittäviä hyvinvointivaikutuksia. Samalla kyseessä on yksi eniten luonnonvaroja kuluttavista, jätettä ja ilmastopäästöjä tuottavista sektoreista. Luonnon monimuotoisuuden katoamisesta jopa 90 % johtuu neitseellisten eli luonnosta suoraan otettavien luonnonvaramateriaalien hankinnasta. Rakennettu ympäristö on tämän kannalta avainasemassa, sillä se vastaa esimerkiksi Suomessa 50 % vuotuisesta luonnonvarojen kulutuksesta. Rakentamisen jätteet ovat määrältään Suomen toiseksi suurin jätelaji kaivostoiminnan jälkeen. Huomattavista ympäristövaikutuksista huolimatta rakennetun ympäristön roolista laaja-alaisessa kestävyysmurroksessa tai ekologisessa jälleenrakennuksessa keskustellaan edelleen kokonaisvision sijaan lähinnä eri politiikkasektorien sisällä. Rakennetun ympäristön kestävyyden risteävät ulottuvuudet yhdistyvät keskustelussa harvoin. Niiden ei tunnisteta liittyvän toisiinsa, vaikka olemassa olevan rakennuskannan ekologiset, sosiaaliset ja osittain taloudellisetkin arvot ovat suorassa yhteydessä laajempaan rakennusten kulttuuriseen arvonantoon ja tapoihin.