Moderni ars moriendi. Taito kuolla.

Osaammeko enää kuolla, kun ei ole olemassa mallia, kuinka kuolla? Tuoko palliatiivisen hoidon ajatusmalli meille keinoja lähestyä omaa kuolemaa ilman pelkoa ja ahdistusta? Uusi tapa lähestyä kuolemaa on palauttanut meidät taas kuolinvuoteen äärelle. Moderni ars moriendi on tapa viipyä kuolevan vierellä ja joskus jopa löytää siitä lohtua ja ylevyyttä. Kuolemisen taito liittyi siten vahvasti kristilliseen uskoon ja opastus oli tarkoitettu kuoleman ahdistamille ihmisille lohduksi ja turvaksi. Nykyisin saattohoito käyttää paljon ars moriendiin kuuluvaa käsitteistöä ja lähestymistä. Elämä on hauras ja kuolema voi kohdata kenet tahansa milloin tahansa. Ongelma on, kuinka voisi selvitä kuoleman lähestymisestä seuraavasta eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Uudelle ars moriendille ominaisia teemoja ovat autonomia ja itsemäärääminen, kivun hallinta, ihmissuhteet, elämän tasapaino ja syyllisyyden tunteet sekä kysymykset kuolemanjälkeisestä. Kuolemankin halutaan olevan oman näköinen ja mahdollisuudet oirehallintaan ovat lisänneet odotuksia kivuttomuudesta. Elämän lopulla halutaan yrittää korjata ihmissuhteita ja päästä irtautumaan elämästä vanhoista syyllisyyksistä vapautuneina. Niin kuolee, kuin on elänytkin, on usein toteamus kuolinvuoteella. Se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, on edelleen mysteeri ja saa aikaan vaihtelevaa ahdistusta.