Päiväkodin johtajien puhe opettajien rekrytoimisesta eriytyneillä kaupunkialueilla: Tunnustus ja resursointi

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme päiväkodin johtajien puhetta tunnustuksen ja resurssien epäsuhdasta eriytyneillä kaupunkialueilla sijaitsevissa varhaiskasvatustyön johtamisen toimintaympäristöissä. Kysymme, 1) miten päiväkotien johtajat puhuvat alueellisesta ja sosiaalisesta eriytymisestä oman työnsä näkökulmasta ja 2) miten johtajat puhuvat erilaisista työympäristöistä varhaiskasvatuksen opetushenkilöstön rekrytointien, työn vetovoiman ja sen pitovoiman näkökulmista. Haastattelimme kahdeksaa varhaiskasvatus yksikön johtajaa, jotka työskentelivät päiväkodeissa sosioekonomisilta piirteiltään vaihtelevilla asuinalueilla pääkaupunkiseudulla. Analysoimme aineiston teoriaohjatusti dialogisen tematisoinnin avulla tulkitsemalla laadullista haastatteluaineistoa Nancy Fraserin perspektiivisen dualismin näkökulmasta: millaista sosiaaliseen eriytymiseen ja erontekoihin kiinnittyvää huomiointia ja arvostusta eli tunnustusta johtajat puheessaan tuottivat, ja millaista resurssipuhetta haastatteluissa esiintyi eritoten henkilöstön rekrytointeihin liittyen? Johtajat puhuivat varhaiskasvatustyön eriytymisestä suhteessa päiväkodin sijainti alueeseen yhdistyviin sosiaalisiin piirteisiin. Heidän käsityksensä opettajien rekrytointivaikeuksista yhdistyivät yleisesti alan työnhakijapulaan, mutta haastattelupuhetta tuotettiin myös alueellisen ja sosiaalisen eriytymisen merkityksestä työn ja työvoiman kohtaamisessa. Varhaiskasvatuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarkastellen tunnustus ei jakautunut tasaisesti alueellisessa kehyksessä vaan jäsentyi arvolatautuneeksi puheeksi tarpeista ja oikeuksista. Myöskään henkilöstöresurssien ja taloudellisten resurssien jakautuminen ei jäsentynyt puheessa nykyisellään kaikenlaisia päiväkoteja tasaisesti tukevaksi. Tutkimuksemme tulokset antavat panoksensa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen eriytymisestä käytyyn keskusteluun.