Kansalaisyhteiskunnan vai valtion asialla? Asiantuntijavaltaisuus sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallituksissa

Tässä artikkelissa tutkimme suurimpia valtionavustuksia saavien sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallitusten kokoonpanoja uusinstitutionalistisen teorian näkökulmasta. Kysymme: Mitkä tahot ovat edustettuina ja siten käyttävät päätösvaltaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallituksissa? Millaiseen järjestöjen hybridisaatioon hal­litusten kokoonpanot viittaavat? Mitkä järjestöjen toimintaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä järjestöjen luottamushallinnon vahvaan hybridisyyteen? Tutkimuksen keskeinen tulos on, et­tä suurimpia valtionavustuksia saavien sote-järjestöjen hallitukset ovat asiantuntijavaltaisia. Eri­tyisesti hallituksissa ovat edustettuina julkisen sektorin asiantuntijat ja järjestöammattilaiset. Asiantuntijoista koostuvat hallitukset ovat valtio­rahoittajan näkökulmasta legitiimejä varmistamaan hyvän hallinnon, lainmukaisuuden ja ra­hoittajan tavoitteiden toteutumisen järjestöissä. Yhteiset asiantuntijat mahdollistavat resurssien jakamisen ja legitimoivat kansalaisyhteiskunnan ja valtion läheistä yhteyttä. Asiantuntijoilla on myös kykyä tarjota tukea järjestön palkatul­le johdolle. Asetelma tuottaa järjestöjen institutionaalista samankaltaistumista. Kansalaisjärjestöjen ammattimaistuminen voi kuitenkin johtaa rahoittajan intressien huomioimisen ylikorostumiseen ja poliittisten tavoitteiden maltillistumiseen kansalaisjärjestöissä. Tämä kaventaa kansalaisjärjestöjen demokraattista tehtävää toimia jäsentensä näkemysten ja intressien esille tuojina poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.