Lektio: Hoidon ja palvelujen integraatio suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä

Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat, JOHDANTO -MIKSI INTEGRAATIO ON NIIN VAIKEAA?Pyydän teitä hetkeksi miettimään, miksi hoidon ja palvelujen integraatio on niin vaikeaa.Tämä oli kysymys, jota mietin, kun väitöstutkimustani aloittelin.Tutkimuksissa ja ajankohtaiskeskusteluissa hoidon ja palvelujen integraatio kuvataan usein organisaatiotason haasteena, jota pyritään ratkaisemaan erilaisten organisaatio-ja prosessitason ratkaisujen -kuten hoitokoordinaattoreiden, moniammatillisen tiimityön, standardoitujen hoito-ja palveluketjujen ja teknologisten ratkaisujen -avulla.Nämä näkökulmat ovat tuottaneet monia arvokkaita oivalluksia, mutta ovat vain rajallisesti kyenneet selittämään, miksi hoidon ja palvelujen integraatio joissakin yh teyksissä onnistuu ja toisissa ei.Tarvitaan siis uusi näkökulma ilmiön tarkasteluun ja haluan aloittaa siitä, mistä hoidon ja palvelujen integraatiossa pohjimmiltaan on kyse, eli ihmisestä. AILAN TAPAUS JA NÄKÖKULMAN VALINTAMietitään kuvitteellista esimerkkitapausta, Ailaa, 82-vuotiasta yksin asuvaa ihmistä, jolla on varhaisvaiheen muistisairaus.Hänen palvelupolkunsa toteutumiseen osallistuu erilaisia toimijoita, joista jokainen toimii oman sisäistetyn kompassinsa -institutionaalisen logiikan -mukaisesti, joka ilmentää heidän erilaisia tavoitteita, arvoja, identiteettiä ja toimintatapoja.Ailalle olennaista on potilas-/asiakaskeskeisen logiikan mukaisesti tulla kohdatuksi yksilönä -ei diagnoosina -sekä mahdollisuus