Lektio: Resilienssi asiantuntijatyössä – kestävyydenparadoksi

Maailman talousfoorumin (2025) työelämätaitojen top 3 lista on seuraava:1) analyyttinen ajattelu, 2) resilienssi, joustavuus ja ketteryys ja 3) johtajuus ja ihmissuhdetaidot.Työelämässä on siis kysyntää joustaville ja sopeutuville, ongelmanratkaisu-ja yhteistyökykyisille suoriutujille.Kukapa muutoskyvyttömiä, vastaanhangoittelevia ja riitaa haastavia työkavereita tai työntekijöitä haluaisikaan.Jos asiantuntijatyön työelämätaidoista julkaistaisiin hittilistaa, resilienssi, eli muutos-ja uudistumiskyky olisi keikkunut sen kärjessä jo vuosia.Sille on ollut kysyntää työelämän isoissa ja pienissä muutoksissa, joita asiantuntijatyöhön liittyy.On toki heti alkuun todettava, että resilienssi ei ole vain 2000-luvun asia, vaan työn tekijöiden muovautumista työn muuttuviin vaatimuksiin on kehitetty jo ainakin sata vuotta, joskus varsin kyseenalaisin keinoin (esim.Mannevuo 2020).Viime vuosikymmeninä projektit ja verkostoissa työskentely on muokannut asiantuntijatuntijatyötä, mikä näkyy esimerkiksi useiden sa manaikaisten projektien, aikataulujen, verkostojen, asiakkuuksien ja intressien yhteensovit tamisena -ja niissä tapahtuvien muutosten aiheuttamina korjausliikkeinä.Työpäiviä leimaavat jatkuvat keskeytykset, vaikka sähköisten tietoverkkojen piti kai vapauttaa meidät ajasta ja paikasta, tehostaa ja helpottaa työtä.Uusien ohjelmistojen ja muuttuvien organisaatiorakenteiden lisäksi monella työpaikalla on tasapainoiltu etätyön, monipaikkaisuuden ja paikattomuuden välillä.Tutkimuksissa (esim.Väänänen ym.2020; Schoellbauer ym.2021) työpäivän aikaisen ennakoimattomuuden ja hallinnan tunteen heikkenemisen seurauksia on kuvattu stressitekijänä, kroonisena yliaktiivisuutena ja keskittymisongelmina. Pysyviä ratkaisuja aikapaineisiin ei vaikuta löytyvän.