Palvelujärjestelmän väliinputoajat : Miten palvelujärjestelmän haasteet näkyvät neuropsykiatrisesti oireilevilla lapsilla ja nuorilla

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä kohtaamia haasteita palvelujärjestelmässä niin sosiaali- ja terveydenhuollossa kuin sivistyspalveluissa. Lisäksi tarkastelen sitä, miten palvelujärjestelmä kykenee vastaamaan kyseisen ryhmän tarpeisiin. Teoreettisena viitekehyksenäni toimii rakenteellisen ableismin käsite ja tarkastelen, miten tämä näkyy palvelujärjestelmän rakenteissa ja siinä toimivien ammattilaisten työskentelyssä. Hyödynsin tutkimuksessani eri tietokannoista hankittuja aikaisemmin aiheesta aikaisemmin tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia. Tavoitteenani on tehdä neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten sekä heidän haasteitaan näkyvämmäksi yhteiskunnassa, jotta palveluita pystytään kehittämään inklusiivisemmiksi ja vähemmän syrjiviksi. Havaitsin, että haasteet koostuvat palvelujärjestelmän pirstaleisuudesta ja eriytyneisyydestä, palveluiden saavuttamattomuudesta ja vastaamattomuudesta sekä neuropsykiatriseen oireiluun liittyvistä stigmoista ja asenteista. Neuropsykiatrisesti oireileville nuorille ei ole olemassa omaa palveluyksikköä, jonka vuoksi he jäävät palveluita järjestettäessä usein väliinputoajan asemaan. Palveluiden saamisen edellytyksenä toimii usein diagnoosi, jonka saaminen usein viivästyy ja prosessi on asiakkaille monimutkainen ja raskas. Palvelujärjestelmässä toimivilla ammattilaisilla ei ole riittävää neuropsykiatrista osaamista, sekä lapset ja nuoret kohtaavat erilaisia stigmoja sekä negatiivisia asenteita neuropsykiatrista oireilua kohtaan. Tutkielman tulokset ovat linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa ja osoittavat, että neuropsykiatrisesti oireilevien asettumisesta nykyiseen palvelujärjestelmään tulisi tehdä enemmän tutkimusta sekä neuropsykiatrista osaamista lisätä palvelujärjestelmän kaikilla osa-alueilla.