”Minun voimani on ollut itseni puolella olemisen voima” : Lasten selviytymiskeinot ja toimijuus väkivaltaisessa perheessä eläessä

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin lapsuuden aikaisia selviytymiskeinoja sekä toimijuuden muotoja lähisuhdeväkivaltaa sisältävissä perheissä. Tutkielman toteutin laadullisena tutkimuksena, jossa analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Aineistona käytin Anniina Tuohinevan pro gradua varten keräämää kirjoitusaineistoa. Kirjoitukset koostuivat aikuisten kirjoituksista, joissa he kertovat omin sanoin lapsuuden aikaisistaan väkivaltakokemuksistaan sekä niistä selviytymisestä. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Millaisia selviytymiskeinoja ilmenee aikuisten kertomuksissa lapsuudessa koetusta lähisuhdeväkivallasta, sekä 2. millaista toimijuutta ilmenee aikuisten kertomuksissa lapsuudessa koetusta lähisuhdeväkivallasta. Näillä kahdella tutkimuskysymyksellä sekä resilienssiteoriaa hyödyntäen tarkastelin lapsuuden väkivaltatilanteissa muodostuneita keinoja selviytyä ja toimia. Tutkielmani tulokset voitiin jakaa kahteen pääteemaan: selviytymiskeinot ja toimijuus. Selviytymiskeinot näyttäytyivät tuloksissa moninaisina mielensisäisiä ja konkreettisia keinoja hallita ja vältellä väkivaltaa. Toimijuus puolestaan ilmeni aktiivisina keinoina vastustaa väkivaltaa. Tutkielman tulosten perusteella lapset muodostavat moninaisia selviytymiskeinoja ja toimijuutta vaikeista tilanteista selviytymiseen. Voidaan siis todeta, että resilienssi näkyy lasten elämässä pärjäävyytenä haasteista huolimatta. Tutkielman tulokset osoittavat, että on tärkeää tunnistaa lapset lähisuhdeväkivallan aktiivisina selviytyjinä eikä passiivisina vierestä seuraajina.