Yrityksen vastuu harhaanjohtavista ympäristöväittämistä markkinoinnissa

Tutkielmassa tarkastellaan yritysten oikeudellista vastuuta harhaanjohtavista ympäristöväittämistä markkinoinnissa kuluttajansuojan näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti kuluttajansuojalain 2 luvun säännökset ja niitä taustoittava Euroopan unionin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva sääntely. Työn tavoitteena on selvittää, millaisin oikeudellisin perustein yritysten vastuuta ympäristöväittämien käytöstä arvioidaan voimassa olevan oikeuden mukaan sopimuksenulkoisissa tilanteissa sekä miten EU:n vihreää siirtymää koskeva sääntely vaikuttaa tähän vastuuseen. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen. Voimassa olevan oikeuden tulkinnan lisäksi työssä hyödynnetään de lege ferenda -tarkastelua siltä osin, kun analysoidaan ympäristöväitteitä koskevaa direktiiviehdotusta, jonka käsittely on toistaiseksi keskeytetty. Tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajansuojalainsäädännön ohella Euroopan unionin komission antamia ohjeita sekä kuluttajaviranomaisten ja itsesääntelyelinten linjauksia ympäristömarkkinoinnista. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että yritysten vastuu ympäristöväittämistä perustuu nykyisin yleisiin harhaanjohtavan ja sopimattoman menettelyn kieltoihin, mutta vastuun sisältö on osin tulkinnanvaraista. Hyväksytty vihreää siirtymää koskeva kuluttajansuojaa vahvistava direktiivi täsmentää vastuun sisältöä ja madaltaa puuttumiskynnystä erityisesti yleisluonteisten ympäristöväittämien osalta. Sen sijaan ympäristöväitteitä koskevan direktiiviehdotuksen käsittelyn keskeytyminen merkitsee, että ennakollinen väitteiden todentamisjärjestelmä ei toistaiseksi toteudu, mikä jättää ympäristömarkkinoinnin valvonnan pitkälti jälkikäteisen arvioinnin varaan.