Silakan mädin kuolleisuus ja huuhtoutuminen pohjoisella Airistolla

Ekologisesti ja kalataloudellisesti merkittävän silakan (Clupea harengus membras) mätimunien kehitystä ja selviytymistä on seurattu pohjoisella Airistolla vuodesta 1989 lähtien osana Turun sataman kalatalousvaikutusten velvoitetarkkailua. Tässä tutkielmassa yhdistin saatavilla olevien velvoiteseurantaraporttien Järvistensaaren kutupaikalta kerätyt aineistot yhtenäiseksi aineistoksi ja tarkastelin miten kutuajankohta, veden lämpötila, vuoden päivä (day-of-year; DOY), näkösyvyys ja kutuaaltojen päällekkäisyys vaikuttivat silakan mädin selviytymiseen sekä miten mädin kuolleisuusprosentit ovat muuttuneet seurantajakson aikana. Toteutin myös läpivirtausakvaarioräkeillä pilottikokeen, jossa tutkin miten veden virtaus, kutualusta ja vedenlaatu vaikuttavat silakan mätimunien selviytymiseen. Velvoiteseurantaraporttien ilmoittamissa kuolleisuusprosenteissa oli suurta vaihtelua vuosien välillä. Spearmankorrelaatioanalyysien tulosten mukaan lämpötilalla oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys kuolleisuuteen. Beta-regressio- ja GAM-analyysien tulokset viittasivat siihen, että lämpötila ja vuoden päivä olivat yhteydessä kuolleisuusprosenttien vaihteluun seurantajakson aikana. Lisäksi havaitsin tilastollisesti merkitsevän yhteyden näkösyvyyden ja kuolleisuuden välillä. Pilottikokeessa en havainnut tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä, lukuun ottamatta lasilevyillä havaittua korkeaa kuolleisuutta. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, mitkä tekijät aiheuttavat silakan mätimunien irtautumisen kutualustalta ja kuinka laaja ongelma on todellisuudessa. Lisäksi kutualustalle muodostuvan biofilmin vaikutusta munien huuhtoutumiseen tulisi tutkia. Mätimunien huuhtoutumisen huomiointi pitkäaikaisseurannoissa on oleellista, jotta seurantaraportit edustavat todellista kuolleisuuksien muutosta.