Eriarvoistumisen rakentuminen kilpaurheilussa : Vanhempien taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman merkitys lasten sekä nuorten tavoitteellisessa urheilussa

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen lasten ja nuorten eriarvoistumisen rakentumista kilpaurheilussa vanhempien taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten pääomien näkökulmista. Integroivan kirjallisuuskatsauksen aineistona käytän 11 tutkimusta (n=11), jotka on julkaistu vuoden 2010 jälkeen. Aineistoni pääpaino on vertaisarvioiduissa tutkimusartikkeleissa, mutta hyödynnän lisäksi kansallisia väestötutkimuksia. Valitsin aineistoni sen perusteella, että ne käsittelevät lasten ja nuorten urheilua monipuolisesti talouden, vanhempien luokkaan sidottujen resurssien sekä urheiluseurojen näkökulmista. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta on Pierre Bourdieun pääomateoria (1984, 1986), jossa Bourdieu erottaa taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käsitteet. Ne kuvaavat tutkimuksessani vanhempien luokka-asemaan sidottuja resursseja, jotka muodostavat lapsille sekä nuorille mahdollisuuksia ja esteitä kilpaurheiluun osallistumisessa sekä sen parissa pysymisessä. Näen kilpaurheilun sosiaalisena kenttänä, jossa vanhempien luokkasidonnaiset pääomat realisoituvat konkreettisiksi urheilumahdollisuuksiksi lapsille ja nuorille. Tutkielmani keskeinen tavoite oli käsitellä taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa yhdessä tutkimuksessa pääomien keskinäisriippuvuuden hahmottamiseksi kilpaurheilun eriarvoisuuden kontekstissa. Kilpaurheiluharrastusten kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla harrastusintensiteetin kasvun ja yleisen kustannustason nousun seurauksena. Aineistosta ilmenee, että vanhempien koulutus- sekä tulotasolla on yhteys yhä nuorempien lasten harrastamisen mahdollisuuksiin. Korkeampi koulutus edistää taloudellisen pääoman kartuttamista ja taloudellisen pääoman avulla vanhempi voi saada urheilukulttuurista pääomaa itselleen sekä lapsilleen. Urheilukulttuurinen pääoma on koulutuksen lisäksi keskeinen kulttuurinen resurssi, jolla on merkitystä lasten urheiluharrastusten aloittamiseen sekä harrastusintensiteettiin. Vanhempien taloudelliset ja kulttuuriset pääomat ovat tärkeitä resursseja, joiden avulla lapset ja nuoret pääsevät osaksi sosiaalisia verkostoja sekä niiden tuottamia hyötyjä. Vanhempien sosiaalisella pääomalla, erityisesti lähiverkostoilla, on merkitystä lasten harrastusmahdollisuuksien kannalta. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että kilpaurheilu on luokkasidonnaista, sillä se suosii niitä lapsia ja nuoria, joiden vanhemmilla on eniten pääomia. Aineiston perusteella vanhempien taloudellisella pääomalla on keskeisin merkitys lasten ja nuorten kilpaurheilun eriarvoisuudelle. Korkeamman tulotason perheiden lapset pystyvät osallistumaan urheiluseuratoimintaan, harjoittelemaan enemmän ja valitsemaan urheilulajinsa muita useammin. Lasten ja nuorten kilpaurheilu edellyttää ajallisia sekä taloudellisia resursseja, joita korkeampaan sosioekonomiseen asemaan kuuluvilla vanhemmilla on enemmän lastensa konkreettiseen sekä emotionaaliseen tukemiseen urheilun arjessa. Eriarvoistavat rakenteet syrjivät etenkin lapsia, joiden vanhempien taloudelliset, kulttuuriset sekä sosiaaliset resurssit ovat heikommat. Kilpaurheilu on yksi instituutio, joka uusintaa sosiaalisen hierarkian logiikkaa. Kilpaurheilun eriarvoisuudella on yhteiskunnallisia seurauksia sosiaalisen eriytymisen, terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuudessa lasten ja nuorten kilpaurheilun eriarvoisuuteen liittyvien epäkohtien tunnistaminen on tärkeää sekä yhdenvertaisuuden että sosiaalisen muutoksen edistämiseksi. Lisätutkimuksen tarve paikantuu erityisesti vanhempien resurssien kerrostuneisuudesta seuraavan eriarvoisuuden ja sen vaikutusten tutkimiseen lasten ja nuorten elämässä. Lisäksi kilpaurheilun kustannuskehitystä ja sen taustatekijöitä tulisi tutkia tarkemmin, sillä kohonneet kustannukset ovat vaikuttaneet keskeisesti eriarvoisuuden lisääntymiseen kilpaurheilun kentällä.