Varhaisen tuen merkitys lapsiperheiden arjessa

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen lapsiperheiden varhaisen tuen palveluiden toimivuutta Suomessa. Toteutan tutkielman narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu kahdeksasta kotimaisesta vertaisarvioidusta artikkelista. Artikkelit käsittelevät varhaisen tuen palveluita, niiden saavutettavuutta, toimintamalleja sekä vaikutuksia lapsiperheiden hyvinvointiin. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Bronfenbrennerin (1977) ekologinen systeemiteoria. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitä edistäviä ja rajoittavia tekijöitä liittyy varhaisen tuen palvelujen toimivuuteen Suomessa. Varhaisella tuella tarkoitetaan lapsiperheille suunnattuja ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluja. Palvelujen tehtävänä on vahvistaa perheiden hyvinvointia ja ehkäistä ongelmien kasautumista. Tulosten perusteella varhaisen tuen palvelujen toimivuutta edistävät erityisesti tuen tarpeen varhainen tunnistaminen, palvelujen helppo saavutettavuus sekä perheiden arkeen kiinnittyvät erilaiset toimintamallit. Varhainen ja oikea-aikainen tuki voi vahvistaa vanhemmuutta ja lisätä perheiden voimavaroja. Toimivaksi koetut palvelut ovat usein pitkäkestoisia ja yksilöllisesti suunniteltuja. Varhaisen tuen toimivuutta rajoittavat taas palvelujen heikko saavutettavuus, palvelujärjestelmän hajanaisuus, riittämätön tiedonsaanti sekä perheiden vaihtelevat voimavarat. Lisäksi osa perheistä kokee tuen riittämättömäksi. Tutkielman tulokset osoittavat, että varhaisen tuen onnistuminen edellyttää rakenteellisesti saavutettavia palveluja sekä perheiden tilanteiden huomioimista yksilöllisesti. Tutkielman perusteella varhainen tuki on tärkeä osa lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämistä ja ongelmien ennaltaehkäisyä.