Ekologinen gentrifikaatio Pohjoismaissa : Ekologisesti kestävämmän kaupungin kehittämistä sosiaalisen kestävyyden kustannuksella?

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan ekogentrifikaation ilmiötä Pohjoismaissa sijaitsevissa kaupungeissa. Ekogentrifikaatiolla viitataan prosessiin, jossa ekologisesti kestävät kaupunkikehitystoimet nostavat alueiden arvoa ja yksipuolistavat kaupunkialueiden sosiodemografista rakennetta. Kaupungeissa tehtävät kestävyystoimet, kuten viherrakentaminen, raideliikenneinvestoinnit, teollisuusalueiden uusiokäyttö ja täydennysrakentaminen ovat keinoja, joilla kaupungit pyrkivät kestävyysmurrokseen. Teoreettisesti tutkielma nojaa gentrifikaatiotutkimukseen, maankorkoerojen teoriaan ja kestävyystoimien tyypittelyyn. Lisäksi työ hyödyntää kestävyysmurroksen ja kestävän kaupunkisuunnittelun kirjallisuutta, jonka avulla ekologisten ja sosiaalisten tavoitteiden välisiä jännitteitä jäsennellään. Tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin ekogentrifikaatiota on havaittavissa Pohjoismaissa ja millaisia muotoja se saa hyvinvointivaltiollisessa kontekstissa, jossa universaalit sosiaalipoliittiset rakenteet oletettavasti hillitsevät gentrifikaatiokehitystä. Aineisto koostuu Pohjoismaita käsittelevästä kriittisen kaupunkitutkimuksen kirjallisuudesta. Analyysi osoittaa, että ekogentrifikaatiota esiintyy Pohjoismaissa, mutta sen intensiteetti ja mekanismit vaihtelevat, joskin kaupunkeja yhdistäviä kehityskulkuja myös ilmenee. Pohjoismaissa kehitys kytkeytyy vahvasti uusliberaalien piirteiden lisääntymiseen yhteiskuntapolitiikassa, asumisen markkinaehtoistumiseen ja kaupunkien pyrkimykseen houkutella investointeja ja veronmaksajia kestävyystoimien avulla. Tulosten perusteella ekologinen ja sosiaalinen kestävyys eivät toteudu automaattisesti rinnakkain. Vaikka kestävyystoimet parantavat kaupunkiympäristön laatua, ne voivat samanaikaisesti tuottaa hienovaraisia syrjäyttämisen muotoja ja vahvistaa alueellista erilaistumista. Ekogentrifikaatio ei ole ainoastaan kestävyyshankkeiden sivuvaikutus, vaan osa laajempaa poliittista ja taloudellista muutosta, jossa uusliberaalit piirteet ovat lisääntyneet. Tutkielma korostaa tarvetta arvioida kestävyystoimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, sillä markkinaehtoinen kaupunkikehittäminen voi aiheuttaa alueiden sosioekonomista eriytymistä.