Lapsen kaltoinkohtelu ja suun terveydenhuolto; tunnistaminen, puuttuminen ja monialainen yhteistyö

Lapsen kaltoinkohtelu on merkittävä maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ja sosiaalinen ongelma, jolla on vakavia lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Kaltoinkohtelu altistaa lapsen krooniselle stressille, heikentää kehitystä ja lisää ylisukupolvisten ongelmien riskiä. Yksi lapsen kaltoinkohtelun muodoista on hammashoidon laiminlyönti, joka voi ilmetä esimerkiksi hoitoon sitoutumattomuutena, toistuvina poisjäänteinä tai laajana hoidon tarpeena jo varhaisessa iässä. Suun terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen rooli näiden riskitekijöiden tunnistamisessa sekä velvollisuus puuttua epäilyihin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Opinnäytetyömme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli tarkastella, miten lapsen kaltoinkohtelu tunnistetaan suun terveydenhuollossa ja miten siihen puututaan. Tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, millaisia käytäntöjä on käytössä kaltoinkohtelu tilanteisiin puuttumisessa ja tunnistamisessa lasten suun terveydenhuollossa sekä mitä monialainen yhteistyö on suun terveydenhuollossa lasten kaltoinkohtelutilanteissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella suun terveydenhuollon ammattilaisilla on keskeinen ja vastuullinen rooli lapsen kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Vastaanottotilanteissa voidaan havaita sekä kliinisiä että lapsen ja huoltajien käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä merkkejä, jotka voivat viitata kaltoinkohteluun tai hammashoidon laiminlyöntiin. Erityisesti hammashoidon laiminlyönti näyttäytyy merkittävänä kaltoinkohtelun muotona. Tutkimusten mukaan suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuus omasta roolistaan on lisääntynyt, mikä heijastuu lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuna. Samanaikaisesti kirjallisuus tuo esiin tarpeen matalan kynnyksen yhteistyölle sosiaalipalveluiden kanssa huolen herätessä. Lasten suun terveys ja palveluiden käyttö ovat vahvasti yhteydessä perheiden sosioekonomiseen asemaan ja kuormittuneisuuteen, mikä edellyttää ammattilaisilta kliinisen osaamisen lisäksi laajempaa ymmärrystä perheiden sosiaalisista ja psykososiaalisista riskitekijöistä. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että kaltoinkohteluun puuttumista vaikeuttavat ammattilaisten kokema epävarmuus, pelko seurauksista sekä päätöksentekoon liittyvät eettiset ja emotionaaliset tekijät. Lapsen kaltoinkohtelun varhainen tunnistaminen suun terveydenhuollossa edellyttää selkeitä ja yhtenäisiä toimintamalleja, moniammatillisen yhteistyön vahvistamista sekä koko suun terveydenhuollon henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Palvelujärjestelmätasolla kaksisuuntaisen viestinnän ja yhteistyörakenteiden kehittäminen suun terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja muiden lapsiperheiden palveluiden välillä on keskeistä lapsen edun turvaamiseksi.