Pienituloisten omistusasumisen mahdollisuudet

Omistusasumista on Suomessa yleisesti arvostettu asumismuotona ja omaan asuntoon on liitetty mielikuvia taloudellisesta vakaudesta ja turvasta. Omistusasumiseen liittyy kuitenkin esimerkiksi vuokralla asumiseen verrattaessa taloudellisia riskejä ja isoja investointeja, jotka vaativat taloudellista pääomaa. Tässä tutkielmassa tarkastelen pienituloisten omistusasumista, eli tilanteita, jossa taloudellinen riski on jo asunnon hankinnassa otettu ja hankittua asuntoa yritetään ylläpitää pienillä tuloilla. Kandidaatin tutkielmassani tutkin sitä, miten pienituloisten omistusasuminen on muuttunut vuosina 2016–2025 sekä sitä, onko koulutus yhteydessä pienituloisten omistusasumiseen. Toteutin tutkimuksen määrällisillä menetelmillä hyödyntäen ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksen aineistona hyödynnän Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa 2016–2025 kyselytutkimusta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, onko omistusasumisen ja pienien tulojen yhteensovittaminen mahdollista ja vaikuttaako koulutus omistusasumisen todennäköisyyteen. Tutkielmassa pääoman käsitettä laajennetaan taloudellisen pääoman ulkopuolelle myös kulttuuriseen pääomaan, hyödyntäen Pierre Bourdieun pääomateoriaa. Omistusasumista tarkastellaan kokonaisuutena, johon eivät vaikuta vain taloudelliset edellytykset, vaan myös tuloista riippumattomat yksilön ominaisuudet, kuten tämän koulutustaso. Tutkielmani tulokset osoittavat, että pienituloisten omistusasumisen osuudet ovat tarkastelujaksolla pienentyneet jokaisena otosvuotena, kun taas ei-pienituloisten luokassa osuudet ovat pääsääntöisesti olleet nousussa. Koulutuksella on merkittävä positiivinen vaikutus omistusasumiseen, kun taas pienituloisuus pienentää omistusasumisen todennäköisyyttä merkittävästi