Myopian geneettinen alttius ja epidemiologiset riskitekijät

Myopia on yleinen silmän taittovirhe ja merkittävä näkökykyyn vaikuttava tekijä. Se alkaa useimmiten kouluiässä, heikentää kaukonäköä ja altistaa useille silmän liitännäissairauksille. Myopian kehittymiseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät. Myopian esiintyvyys on yleistynyt viime vuosikymmeninä erityisesti lasten ja nuorten ikäryhmissä ja vaihtelee huomattavasti eri alueiden välillä sekä yksittäisten alueiden sisällä, erityisesti kaupunki- ja maaseutuympäristöjen välillä. Yleisyys on kasvanut maailmanlaajuisesti, ja korkeinta se on Itä- ja Kaakkois-Aasian kaupunkialueilla. Myopia on geneettisesti heterogeeninen ominaisuus, jonka taustalla vaikuttavat useat eri geenit ja kromosomialueet. Perinnölliset tekijät eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään myopian voimakasta yleistymistä tai esiintyvyyden eroja väestötasolla. Geneettinen alttius säätelee yksilön herkkyyttä ympäristöaltistuksille, mutta ympäristötekijät ovat keskeisiä myopian kehittymisen kannalta. Merkittävimpiä myopian esiintyvyyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat runsas lähityöskentely ja vähäinen ulkona vietetty aika. Väestöjen väliset erot myopian yleisyydessä liittyvät vaihteleviin ympäristöolosuhteisiin. Myopian nopea yleistyminen heijastaa ensisijaisesti elinympäristöjen ja elämäntapojen muutosta. Biologiset mekanismit, joiden kautta ympäristötekijät vaikuttavat, eivät ole täysin selviä. Lähityöskentelyyn on liitetty akkommodaatiovasteen muutoksia, joiden on esitetty vaikuttavan silmän kasvun säätelyyn. Ulkona vietetyn ajan ja kirkkaan luonnonvalon on puolestaan todettu vähentävän myopia-riskiä, mahdollisesti verkkokalvon säätelymekanismien kautta.