”Mainitusta miehestä ei ollut kuin riekaleita jäljellä” : Tampereen tyttölyseon oppilaiden kokemuksia kuoleman kohtaamisesta Suomen sisällissodassa syksyn 1918 ainekirjoituksissa

Käsittelen kandidaatintutkielmassani Tampereen tyttölyseon oppilaiden kokemuksia kuoleman kohtaamisesta Suomen sisällissodassa. Tutkielmani alkuperäisaineistona toimii 37 ainekirjoitusta syksyllä 1918 kootusta ainekirjoituskokoelmasta, otsikoltaan ”Muistoja kapina-ajalta”. Ainekirjoituskokoelma on muodostunut osana nykyisen Kansallisarkiston hanketta, jonka tarkoituksena oli kerätä todistusaineistoa sisällissodan tapahtumista oikeudenkäyntejä varten. Valikoimieni aineiden kirjoittajat olivat kirjoitushetkellä 10–18-vuotiaita. Heidän joukossaan oli sekä sota-ajan Tampereella että maalla viettäneitä tyttöjä. Metodinani käytän muistitietotutkimusta, keskittäen huomioni etenkin kokemusten samankaltaisuuksiin ja eroihin, kerronnan ja jäsentämisen keinoihin sekä sanavalintoihin. Tutkin sitä, minkälaisia kokemuksia tytöillä oli ja sitä, minkälaisia tunteita ne heissä herättivät. Tutkin myös sitä, miten kohdattua kuolemaa arvotetaan. Tämän lisäksi kiinnostukseni kohdistuu siihen, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ainekirjoitusten kerrontaan. Tampereen tyttölyseon oppilaat kohtasivat kuolemaa sekä maaseudulla että kaupungissa, mutta etenkin Tampereella sen valtauksen jälkeen. Sekä ihmisten että eläinten kuolemat koskettivat kirjoittajia. Kukaan valikoimieni ainekirjoitusten kirjoittajista ei menettänyt sisällissodan seurauksena perheenjäsentään, muutamat heistä menettivät sukulaisiaan. Kuoleman kohtaamisen kokemuksissa korostui etenkin Tampereen valloituksen jälkeinen ruumispaljous. Valkoisia kaatuneita kuvaillaan ainekirjoituksissa urheina, vapaaehtoisesti henkensä isänmaan puolesta uhranneina sankareina. Punaiset esiintyvät teksteissä puolestaan anonyymeinä, eikä heidän kohtaloitaan pohdittu. Muutamat kirjoittajat ilmaisivat paheksuntaa punaisia kaatuneita kohtaan. Eläinkuolemista korostuivat hevosten ja lehmien kuolemat. Maalaistytöt surivat kotieläimiensä kuolemia. Ainekirjoitukset toistavat monia vapaussotanarratiivin konventioita. Kokemusten traumaattisuus näkyy kerronnassa esimerkiksi hiljaisuuksina, lakonisuutena ja tekijöiden häivyttämisenä.