Metaanivoiden lyhyen aikavälin vaihtelu ja sitä ohjaavat ympäristötekijät luonnontilaisella, boreaalisella keidassuolla

Metaani on hiilidioksidin jälkeen tärkein ilmastonmuutosta aiheuttava kasvihuonekaasu ja sen pitoisuus ilmakehässä on kasvanut nopeasti viimeisen vuosisadan aikana. Luonnontilaiset suot muodostavat merkittävän osan globaaleista metaanipäästöistä, mutta näiden päästöjen arvioimiseen liittyy yhä huomattavia epävarmuuksia. Soiden metaanipäästöille on tyypillistä runsas lyhyen aikavälin vaihtelu, jota ohjaavat prosessit ja niiden yhteisvaikutukset tunnetaan edelleen puutteellisesti. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lämpötilan, pohjaveden korkeuden ja ekosysteemin kokonaisperustuotannon vaikutuksia ombrotrofisen, mikrotopografialtaan vaihtelevan boreaalisen suon metaanivoiden lyhyen aikavälin vaihteluun. Metaanivoiden vaihtelua analysoitiin erikseen kuivemmilla mätäspinnoilla ja kosteammissa painanteissa. Havaitut metaanivuot olivat suurempia kosteilla kuin kuivilla mittauspisteillä. Tarkasteltavista muuttujista metaanivoiden vaihteluun vaikutti voimakkaimmin lämpötila. Kosteilla mittauspisteillä ilman lämpötilan nousu kasvatti metaanivoita, kun taas kuivilla mittauspisteillä havaittiin epälineaarinen vaste maaperän lämpötilan ja metaanivuon välillä. Matalissa lämpötiloissa päästöt ensin kasvoivat lämpötilan noustessa, mutta kääntyivät laskuun lämpötilan saavuttaessa noin kymmenen astetta. Myös pohjaveden korkeus ja ekosysteemin kokonaisperustuotanto vaikuttivat metaanivoiden suuruuteen kosteilla mittauspisteillä, mutta kuivilla pisteillä niiden vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkielman tulokset tukevat käsitystä siitä, että mikrotopografian ohjaamat ympäristöolot muokkaavat merkittävästi metaanipäästöjä säätelevien prosessien suuntaa ja voimakkuutta, korostaen tarvetta huomioida paikallinen vaihtelu ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutukset metaanipäästöjen mallinnuksessa.