Purenta ja TMD

Tämä syventävien opintojen opinnäytetyön kirjallinen osuus käsittelee purennan ja TMD:n yhteyttä. Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt eli TMD (engl. temporomandibular disorders) on yhteisnimitys puremalihasten, leukanivelten ja hampaiston sairaus- ja kiputiloille sekä toimintahäiriöille. TMD-vaivat ovat yleisiä ja ajoittaisista oireista kärsii 25-50 % aikuisväestöstä. Oireet ovat usein lieviä, mutta hoidon tarvetta esiintyy kuitenkin noin 7-9 %:lla suomalaisista aikuisista. Purennan ja TMD:n välinen suhde on ollut vuosikausia yksi hammaslääketieteen kiistanalaisimmista kysymyksistä. Purennallisia tekijöitä pidettiin aiemmin TMD:n pääasiallisena aiheuttajana, mutta nykykirjallisuus on kyseenalaistanut purennan roolia TMD:n etiologiassa. Keskustelu on ollut latautunutta, sillä stabiili purenta on tärkeä pureskelutoiminnan kannalta ja hammaslääkärin arkipäiväiset toimenpiteet, kuten paikkaus, muokkaavat purentaa aina vähintään mikrotasolla. Nykykäsityksen mukaan TMD on monitekijäinen häiriö, jonka taustalla vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Purenta nähdään osana tätä kokonaisuutta yhtenä mahdollisena etiologisena tekijänä. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisen yksilöllinen adaptiivinen kapasiteetti mahdollistaa purentaelimistön sopeutumisen erilaisiin purennan variaatioihin ilman patologisia seurauksia.