Suomenkielisten äänikokemusten rakentuminen ja repertuaarit : Tutkimus auditoris-verbaalisten hallusinaatioiden puheesta ja sen suhteesta kuulijoiden identiteettipiirteisiin

Tässä tutkimuksessa tarkastelen suomea puhuvien äänikokemusten eli auditoris-verbaalisten äänihallusinaatioiden puheen sisältöä ja suhdetta kuulijoihinsa. Tutkin, vastaavatko äänikokemusten identiteettipiirteet kuulijoiden vastaavia piirteitä: käyttävätkö äänet esimerkiksi samanlaista ikäsidonnaista sanastoa kuulijoidensa kanssa ja onko äänikokemuksilla ja kuulijoilla samanlainen murrerepertuaari. Tutkimus perustuu konsensukseen siitä, että äänikokemukset ovat kielellisiä, koostuvat erilaisista identiteettipiirteistä ja hahmottuvat kuulijoilleen toisia ihmisiä muistuttavina entiteetteinä. Tutkimus edustaa kvalitatiivista ja empiiristä tutkimusta. Sen toteuttamiseen on hyödynnetty sekä globaalia että Suomen viitekehyksen lingvististä ja psykologista tutkimusta, sillä äänikokemuksissa on sekä universaalisti yleistettäviä piirteitä että maa- ja kulttuurikohtaisia eroja. Teoreettinen viitekehys koostuu sosio- ja kansanlingvistiikasta sekä kognitiivisesta kielitieteestä. Tutkimusaineisto koostuu 39 informantin vastauksesta anonyymiin, sähköiseen kyselytutkimukseen. Kysely sisälsi sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Lisäksi aineistossa on hyödynnetty kahta kasvokkain etäyhteydellä toteutettua, puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksen merkittävin tulos on se, että äänikokemukset vaikuttavat linkittyvän kuulijoidensa kielellisiin repertuaareihin kielitietoisuuden, murretaustan sekä eri kielten osaamisen kautta. Lisäksi äänikokemukset vaikuttavat hyödyntävän myös sellaisia repertuaarin osia, jotka eivät ole kuulijalla ajankohtaisesti käytössä. Tämä näkyy esimerkiksi arkikielestä poikkeavien sanojen käyttönä. Kielitietoisuuden hyödyntäminen korostuu sellaisissa äänihenkilöissä, jotka ovat huomattavasti kuulijoitaan nuorempia. Lapsi- ja teini-ikäisten äänihenkilöiden kieli kuvautuu vahvasti ikäsidonnaisena, mikä edellyttää kuulijalta tietämystä siitä, miten lasten ja nuorten kieli eroaa sekä toisistaan että aikuisten kielenkäytöstä. Aineisto avaa monia uusia mahdollisuuksia äänikokemusten lingvistiselle tutkimukselle. Esimerkiksi pseudomurteiden ja -kielten paikka äänihenkilöiden repertuaareissa, äänten ikäsidonnaiset kielivalinnat sekä äänten ja kuulijoiden välinen keskustelunanalyysi ansaitsisivat lisätutkimusta suomen kielen kentällä.