Thermal deaeration

Kaasupitoisuuksien hallinta syöttövedessä on yksi erittäin tärkeä osa teollisuuden vedenkäsittelyprosessia. Alhainen kaasujen, erityisesti hapen, määrä syöttövedessä on edellytys sille, että kattilalaitos toimii luotettavasti ja pitkäikäisesti ilman suuria prosessihäiriöitä tai korroosioriskejä. Tästä syystä terminen kaasunpoisto on vakiintunut menetelmä erilaisilla laitoksilla, jotka tuottavat prosessihöyryä erilaisiin käyttötarpeisiin. Tässä diplomityössä tarkastellaan termistä kaasunpoistoa ja tutustutaan sen eri sovelluksiin. Lisäksi perehdytään vedenkäsittelyyn kokonaisuudessaan ja siihen, miksi sitä yleisesti ottaen tarvitaan. Työssä suunniteltiin ja mitoitettiin ruiskutukseen ja levyihin perustuva kaasunpoistin tilanteessa, jossa syöttövesi koostuu vain kylmästä käänteisosmoosikäsitellystä lisävedestä. Suunnittelu toteutettiin hyödyntämällä taselaskentaa sekä lämmön- ja massansiirron periaatteita. Mitoituksen avulla määritettiin rakenne ja mitat kaasunpoistajalle tarvittavan veden ja höyryn kontaktipinta-alan saavuttamiseksi. Laskennan perusteella syntyi laskentatyökalu ja selkeä mitoitusmenetelmä, jonka avulla voidaan suunnitella uusia kaasunpoistajia eri ratkaisuihin. Työssä tutkittiin myös suunnitellun kaasunpoistajan toimintaa erilaisissa käyttötilanteissa. Tulokset osoittivat, että kaasunpoistimen tehokkuus paranee, kun saapuvan veden lämpötila on korkeampi tai saapuva virtaus on pienempi. Lisäksi havaittiin, että pisarakoolla on suurin merkitys kaasunpoistajan mittoihin.