Tahtituotannon haasteet suomalaisessa asuntorakentamisessa

Tahtituotannosta on kirjoitettu lukuisia opinnäytetöitä sekä tutkimuksia, mutta niiden soveltuvuudesta asuntorakentamiseen ei ole tehty varsinaista yhteenvetoa. Tahtituotantoon liittyvä tieto on pirstaloitunutta ja sen erilaisten menetelmien soveltuvuutta tulee arvioida kattavasti. Tässä diplomityössä tutkitaan tahtituotannon haasteita suomalaisessa asuntorakentamisessa. Tutkimusaineistona työssä on käytetty suomalaisia tahtituotantoa käsitteleviä diplomitöitä. Työn tavoite on analysoida tutkimusaineistosta haasteita, jotka liittyvät tahtituotantoon ja tarjota mahdollisimman monipuolisia näkökulmia haasteista rakennusalan sidosryhmille. Työn ensimmäisenä osana toteutettiin kattava kirjallisuuskatsaus, joka käsitteli erilaisia tahtituotantomenetelmiä ja niiden ominaisuuksia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella saatiin selville tahtituotannossa todettuja haasteita ja niiden vaikutuksia projekteihin. Kirjallisuudesta selvisi myös, että tahtituotannon tutkimukset painottuvat keskenään erilaisiin hankkeisiin ja menetelmiä käytetään soveltaen. Myös osa kirjallisuudessa esitetyistä menetelmistä oli esitetty konseptuaalisella tasolla. Tutkimuksen toinen osa toteutettiin laadullisena tutkimuksena, joka sisälsi määrällisen osion, jossa analysoitiin tilastollisesti saatuja haasteita. Tutkimuksessa päämenetelminä käytettiin tulkitsevaa käsitetutkimusta ja laadullista sisällönanalyysiä, joiden avulla kerättiin haasteita tutkimusaineistosta. Tämän jälkeen kerätyt haasteet luokiteltiin tutkimuksessa kehitetyn avainsanalistan avulla, jonka jälkeen luokittelun tuloksia tulkittiin tilastollisesti sekä sanallisesti. Lopuksi tutkimuksessa verrattiin tutkimustuloksia kirjallisuuteen, ja esitetään kehitysehdotuksia tahtituotannon haasteista myös kansainväliseen asuntorakentamiseen. Tutkimustulosten perusteella havaitaan, että suomalaisessa asuntorakentamisen tahtituotannossa esiintyy pääurakoitsijan aikatauluosaamiseen, aloitusedellytyksiin, asenteisiin, aliurakoitsijan osaamiseen ja vaihteluun sekä eri osapuolten yhteistyöhön liittyviä haasteita. Tutkimuksen tuloksina saadut haasteet eivät ole pelkästään tahtituotannosta riippuvaisia, joten niiden juurisyihin tulee löytää ratkaisuja. Työssä esitetään haasteita sijoitettuna rakennushankkeen vaiheisiin, mikä havainnollistaa haasteiden esiintyvän suurelta osin rakennushankkeen tuotantovaiheessa. Tutkimuksen perusteella tahtituotannon tulisi olla menetelmänä yksiselitteisempi. Sopimusmallit eivät myöskään tue pää- ja aliurakoitsijan välistä yhteistyötä, koska ne perustuvat perinteisiin urakkamalleihin. Urakoitsijoiden välisen yhteistyön tulisi alkaa tahtituotannossa aiemmin, jotta aikataulua pystytään kehittämään yhteisesti. Aloitusedellytysten osalta tulisi huomioida tulevaisuudessa paremmin pienet työtehtävät, jotka ovat merkityksellisiä tuotannon etenemisen kannalta. Digitalisaation myötä voitaisiin kehittää ratkaisuja, joiden avulla toteumadatan seurannasta saataisiin tarkempaa tietoa, ja vertailua pystyttäisiin tekemään luotettavien indikaattoreiden avulla.