Kulkutavan valintaan vaikuttavat tekijät

Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan kulkutavan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Työn taustalla on kaupunkien hiilineutraaliuustavoitteet sekä henkilöauton kulkutapaosuuden vähentäminen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kulkutavan valintaan, miten tekijöitä voidaan luokitella ja miten valintaprosessia voidaan mallintaa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten kulkutavan valintaa voitaisiin ohjata. Työ toteutettiin kirjallisuustutkimuksena, jossa hyödynnettiin pääosin eurooppalaisia 2000-luvulla tehtyjä tutkimuksia. Tulosten perusteella kulkutavan valintaan vaikuttavat tekijät voidaan luokitella objektiivisiin ja subjektiivisiin tekijöihin. Objektiiviset tekijät antavat kulkutavan valinnalle raamit, minkä sisällä valinta tehdään subjektiivisin perustein. Valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa rakennettu ympäristö, matkan kustannukset ja matkaan kuluva aika sekä asenne, tyytyväisyys ja tottumus. Työssä vertaillaan kolmea eri viitekehystä, jotka ovat luotu mallintamaan kulkutavan valintaa. Vertaillut viitekehykset ovat suunnitellun käyttäytymisen teoria (TPB), kulkutapavalinnan syklinen malli (TMCC-malli) ja työmatkapyöräilyn malli. Suunnitellun käyttäytymisen teoria selittää asenteen, subjektiivisen normin ja koetun käyttäytymisen kontrollin vaikutuksen kulkutavan valintaan aikomuksen kautta. Kulkutapavalinnan syklinen malli on hieman laajempi versio suunnitellun käyttäytymisen teoriasta ja se korostaa tyytyväisyyden ja halun merkitystä kulkutavan valinnassa. TMCC-malli ottaa huomioon myös mahdollisuudet ja rajoitteet sekä tottumuksen kulkutavan valinnassa. Työmatkapyöräilyn malli on enemmän käytännönläheinen malli, joka tuo esiin työpaikkatason tekijöitä. Päätelmien mukaan rakentamalla tiiviitä kaupunkeja voidaan kannustaa ihmisiä kestävien kulkutapojen käyttöön. Pelkkä infrastruktuurin kehittäminen ei kuitenkaan riitä, sillä tyytyväisyydellä ja tottumuksella on niin merkittävä rooli valintaa tehdessä. On siis vahvistettava kestävien kulkumuotojen, etenkin joukkoliikenteen palvelukokemusta niin, että käyttäjät ovat tyytyväisempiä kulkumuotoon. Yhtenä ohjaamisen keinona voidaan pitää taloudellisia ohjauskeinoja sekä sosiaalisten normien vahvistamista. Työmatkaliikenteessä on paljon potentiaalia vähentää henkilöauton kulkutapaosuutta alle 10 km matkoilla erilaisilla kannustimilla sekä hyvällä pyöräpysäköinnillä ja peseytymistiloilla. Kulkutavan valintaan liittyviä tutkimuksia on tehty runsaasti. Ilmastotavoitteet, katutilatavoitteet ja kulkutapaosuustavoitteet antavat lisää syitä uudelle tutkimukselle.