Interprofessional Teamwork and Competence in Palliative Care

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen on vahvasti yhteydessä potilaan saaman palliatiivisen hoidon laatuun. Potilaiden ja heidän läheistensä yksilöllisiin hoidon tarpeisiin vastaaminen ja elämänlaadun tukeminen parantumattomasta sairaudesta huolimatta edellyttää eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä yhteistyötä ja moniammatillista osaamista. Moniammatillista yhteistyötä ja siinä vaadittavaa osaamista ei ole kuvattu erityistason palliatiivisen hoidon kontekstissa. Tämän kaksivaiheisen tutkimuksen (2019–2025) tarkoituksena oli kuvata moniammatillista yhteistyötä ja sen toteuttamisessa vaadittavaa moniammatillista osaamista erityistason palliatiivisessa hoidossa sekä arvioida erityistason palliatiivisessa hoidossa työskentelevien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten moniammatillista osaamista. Ensimmäisessä, teoreettisessa vaiheessa toteutettiin integroiva kirjallisuuskatsaus (n = 14) moniammatillisen yhteistyön ja siinä vaadittavien moniammatillisten osaamisvaatimusten kuvaamiseksi erityistason palliatiivisessa hoidossa. Kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiseksi aineistoa täydennettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joihin osallistui potilaita (n = 20), omaisia (n = 19) ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia (n = 50) erityistason palliatiivisen hoidon yksiköistä. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla. Toisessa, arviointivaiheessa erityistason palliatiivisessa sairaalahoidossa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset (n = 153) arvioivat omaa moniammatillista osaamistaan kahdella itsearviointimittarilla: Moniammatillisen osaamisen arviointimittarilla (IPEC® Competency Self-Assessment instrument) ja Moniammatillisen osaamisen arvioitimittarilla palliatiivisessa hoidossa (ICOPA, Interprofessional Competence in Palliative care). Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja epäparametrisillä tilastollisilla testeillä. Tutkimuksen teoreettinen vaihe osoitti, että moniammatillinen yhteistyö ja siinä vaadittava osaaminen palliatiivisessa hoidossa sisältävät elementtejä yleisistä moniammatillisista viitekehyksistä, mutta palliatiivisen hoidon konteksti vaikuttaa moniammatilliseen yhteistyöhön ja siinä vaadittavaan osaamiseen. Eettiset näkökulmat, kuten esimerkiksi kunnioittava kohtaaminen, korostuivat potilaan, läheisten ja ammattilaisten välisessä yhteistyössä. Potilaat ja heidän läheisensä eivät kuitenkaan tunnistaneet hoitoa moniammatillisesti toteutetuksi. Potilaan heikkenevä vointi vaikutti moniammatillisesti annettavaan hoitoon ja moniammatillisessa tiimissä mukana olevien ammattilaisten määrään. Arviointivaiheessa erityistason palliatiivisessa hoidossa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat pystyvänsä toteuttamaan moniammatillista hoitoa hyvin. He arvioivat osaamisensa vahvimmaksi arvoissa ja etiikassa, potilaan hoidon toteuttamisessa palliatiivisessa hoidossa sekä moniammatillisessa osaamisessa palliatiivisessa hoidossa. Osaamisen todettiin olevan yhteydessä ammattilaisten koulutustaustaan, moniammatilliseen koulutukseen osallistumiseen, työkokemukseen ammatissa, palliatiivisessa hoidossa ja nykyisessä yksikössä. Lisäksi osaamisella havaittiin olevan yhteys ammattilaisten kokemukseen yhteistyön toistuvuudesta ja toimivuudesta. Palliatiivisen hoidon konteksti vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliseen yhteistyöhön sekä ammattilaisten moniammatillisiin osaamisvaatimuksiin. Ammattilaisilta edellytetään osaamista omassa ammatissaan, palliatiivisessa hoidossa ja moniammatillisessa yhteistyössä. Moniammatillisen osaamisen arviointi on tärkeää palliatiivista hoitoa saavien potilaiden ja heidän läheistensä hoidon laadun turvaamiseksi, mutta myös ammattilaisten osaamisen ja yhteistyön kehittämiseksi palliatiivisessa hoidossa. Jatkossa tulisi kehittää interventioita, jotka vahvistavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten moniammatillista osaamista. Lisäksi tarvitaan objektiivinen mittari moniammatillisen osaamisen arviointiin, jota voisi hyödyntää subjektiivisten mittareiden rinnalla.