Viihdettä toisten pahoinvoinnista: Miten suomalainen media käsittelee rappiostriimausta ja millaista kuvaa se luo siitä yleisölle?

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin sitä, miten suomalaiset mediat käsittelevät rappiostriimausta ja millaista kuvaa ne luovat siitä yleisölle. Lisäksi pohdinnan kautta pyrin vastaamaan kysymykseen, millä tavoin median uutisointi vaikuttaa rappiosisältöjen normalisoitumiseen viihteen muotona. Tutkielmani viitekehys lähestyy aihetta striimausalustojen toimintalogiikan kautta, josta siirrytään rappiostriimauksen käsitteen avaamiseen. Näiden lisäksi tarkastelen antisankaruuden käsitettä, näiden hahmojen alati kasvavaa suosiota sekä tositelevisiossa jatkuvasti lisääntyvää provokatiivisuuden tavoittelua. Aineistoni koostuu yhteensä kymmenestä rappiostriimauksen ilmiötä käsittelevästä ja sitä syventävästä artikkelista. Artikkelit ovat julkaistu aikavälillä 26.9.2023–23.10.2025. Tutkimusmenetelmänäni toimii aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla tutkimusaineisto käydään läpi ja luokitellaan. Tutkimukseni mukaan journalistinen media käsittelee rappiostriimausta useasta eri näkökulmasta. Erityisesti valistavaan otteeseen keskitytään vahvasti. Toisaalta journalistiset julkaisut keskittyvät objektiiviseen ilmiön tarkkailuun, jonka tavoitteena on taustoittaa rappiosisältöihin linkittyviä teemoja ja sen toimintalogiikkaa. Modernin ajan tositelevisio ja uuden ajan julkisuus on kulma, jota kautta rappiostriimauksen ilmiötä lähestytään. Äärimmäisen autenttisuuden kaipuuta ja vaatimusta käsittelevät otannat nousivat säännöllisesti pintaan. Luonnollinen tirkistelyn tarve, sensaatiohakuisuus ja vaarallisuus nähtiin isona osana rappiosisältöjen houkuttelevuutta. Yleisöllä katsottiin olevan merkittävä rooli koko ilmiön olemassaoloa ajatellen. Tarve seurata rappiosisältöjä kuvattiin ihmiselle osittain luonnollisena tarpeena, mutta yleisö esitettiin myös raadollisena ja kasvottomana entiteettinä, joka saa viihteensä toisten ihmisten kurjuudesta. Median alati lisääntyvällä innolla uutisoida rappioilmiöstä voi olla merkittävä vaikutus tämän sisällön normalisoitumisessa osaksi päivittäistä viihdetarjontaamme. Medioiden luoma kuva vaihtoehtoisista ansaintakeinoista saattaa toimia tehokkaana houkuttimena ryhtyä rappiostriimaajaksi. Tästä syystä journalististen julkaisujen kannattaa käyttää erityistä harkintaa siinä, millä tavoin aiheesta kirjoitetaan nyt ja tulevaisuudessa.