Huolipuhetta lukemisen kulttuurista: Suomalaisen median rakentamat diskurssit lukemisen vähenemisestä

Lukeminen elää tällä hetkellä ennennäkemättömän muutoksen tilassa: tekstien ja kirjallisuuden digitalisoituminen on muuttanut lukemisen tapoja merkittävästi 2000-luvulta alkaen. Viime aikoina keskusteluissa on noussut esille huoli lukemisen vähenemisestä ja lukutaidon heikkenemisestä, erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Taustalla ovat lukemisen muotojen muutokset sekä laajempi yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja suomalaiset lehtikirjoitukset luovat lukemisen vähenemisestä, ja miten lukemisen kulttuuria arvotetaan journalistisessa sisällössä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista diskurssianalyysiä. Aineistona analysoitiin yhteensä kymmentä Helsingin Sanomien ja Ylen julkaisemaa journalistista verkkojulkaisua, joissa keskeisenä teemana on lukemisen väheneminen. Tutkielmassa muodostui neljä eri diskurssia, jotka ovat huolipuheen, digitalisaation, eriytymisen ja ratkaisupuheen diskurssit. Huolipuheen diskurssi korostaa huolta lukemisen vähenemisestä, digitalisaation diskurssi tuo esiin teknologian vaikutukset lukemisen tapoihin, eriytymisen diskurssi nostaa esiin lukutaidon sosioekonomiset ja sukupuolittuneet erot, ja ratkaisupuheen diskurssi esittelee keinoja lukemisen edistämiseksi koulun, kodin ja yhteiskunnan toimien kautta. Tuloksista käy ilmi, että suomalainen media rakentaa lukemisen vähenemisestä selkeästi huolestuneen kuvan, mutta samalla se arvottaa lukemisen kulttuuria merkityksellisenä ja yhteiskunnallisesti tärkeänä taitona, mikä korostaa journalismin roolia yleisen keskustelun muokkaajana.