Pilkkakirves vai pakollinen paha? : Homoseksuaalisuuteen suhtautumisen narratiivi Uusi Suomi -lehden kirjoituksissa vuosina 1969–1972

Homoseksuaaliset teot olivat kriminalisoituina Suomessa vuosina 1894–1971. Teot dekriminalisoitiin vuonna 1971, mutta heti sen jälkeen voimaan astui kehotuskielto, joka kielsi kaikenlaisen julkisen kehottamisen homoseksuaalisuuteen rangaistuksen uhalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella homoseksuaalisuuteen suhtautumisen narratiivia Uusi Suomi -sanomalehden kirjoituksissa vuosina 1969–1972. Lähdeaineistonani toimii siis Uusi Suomi -lehden digitoidut numerot vuosilta kyseiseltä aikakaudelta. Aikarajaus perustuu lakimuutoksen voimaantuloon, ja mahdollistaa ennen ja jälkeen -tilanteen tarkastelun, kun vertailussa on mukana vuodet juuri ennen muutosta, sekä juuri sen jälkeen. Uusi Suomi toimi Kansallisen Kokoomuksen pää-äänenkannattaja vuoteen 1976 asti, joten tutkimus koskettaa myös osaltaan kokoomuspuolueen historiaa. Uuden Suomen toimijuudesta kokoomuksessa oli kuitenkin erinäisiä kiistoja, ja täysin selkeää varmuutta sen arvopohjasta ja motiiveista ei olekaan. Tämä lisää omalta taholtaan tutkimuksen mielekkyyttä, sillä lehden arvot ja toimijuus vaikuttavat siihen, mitä siellä julkaistaan. Päätutkimuskysymykseni lisäksi kysyn aineistolta, millainen kirjoitusten sävy tai tyyli on, ja muuttuuko aikarajauksen sisällä, kuinka paljon aiheeseen liittyviä kirjoituksia on julkaistu minäkin vuonna, ja onko kirjoitusten tyylissä havaittavissa joitain tiettyjä linjoja, jotka mahdollisesti sopivat tai eivät sovi kokoomuksen puoluepolitiikkaan? Näitä kysymyksiä lähestyn lähiluvun ja sisällön-/diskurssianalyysin kautta, käymällä Uuden Suomen julkaisuja systemaattisesti läpi vuosilta 1969–1972. Tutkimukseni kannalta olennaisia tuloksia etsin Kansalliskirjaston digiarkiston haulla, jonka hakulausekkeeksi valitsin ”homos*”, jotta tulokset pitäisivät sisällään kaikki mahdolliset variaatiot homoseksuaalisuuteen liittyvistä termeistä. Homoseksuaaleja koskevia kirjoituksia julkaistiin Uusi Suomi -lehdessä vuosina 1969–1972 yhteensä 92 kappaletta. Kirjoitusten tyyli oli kohtalaisen neutraali, kuitenkin usein jonkin verran negatiivissävytteinen. Julkaisut koskivat pitkälti lakimuutoksen etenemistä, mutta lisäksi joukossa oli runsaasti kirjaraportteja, sekä poikkeavuutta käsitteleviä uutisia etenkin ulkomailta. Kirjoitusten sävyn voi huomata olleen usein hieman ivallista, mutta suhteellisen harmitonta ainakin yhteiskunnallisella mittarilla. 1960-luvulla suomalainen yhteiskunta alkoi muuttua avoimemmaksi ja liberaalimmaksi, mutta siitä huolimatta Uuden Suomen kirjoitukset pitivät pitkälti kiinni konservatiivisemmista arvoista, eikä lehteä siten voi erottaa Kansallisesta Kokoomuksesta täysin.