Johtamiskehykset ja uravaiheet akateemisessa kontekstissa

Akateemiset organisaatiot ja yliopistot ovat muuttuneet Suomessa merkittävästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Muutosta ovat vauhdittaneet muun muassa uuden julkisjohtamisen periaatteiden omaksuminen, yliopistolain uudistus sekä yliopistojen rahoituspohjan muutokset. Näiden kehityskulkujen seurauksena yliopistojen toiminta on monimutkaistunut, ja niiden johtamisjärjestelmät ovat saaneet aiempaa strategisemman ja hallinnollisemman luonteen. Samalla akateemisen keskijohdon tehtävistä on tullut entistä keskeisempiä yliopistojen johtamisessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten johtamiskehykset ilmenevät akateemisten johtajien työssä ja miten niitä hyödynnetään eri uravaiheessa olevien työntekijöiden johtamisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu johtamiskehysteorian pohjalle (Bolman & Deal 1984). Teoria perustuu ajatukseen siitä, että johtajan käyttämä kehys, eräänlainen kognitiivinen malli, ohjaa sitä, miten hän ymmärtää organisaatiota, tulkitsee tilanteita ja hahmottaa mahdollisia toimintavaihtoehtoja. Teoriassa määritellään neljä kehystä, jotka ovat rakennekehys, inhimillisten voimavarojen kehys, poliittinen kehys ja symbolinen kehys. Johtamiskehysteorian lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan yliopistoja johtamisen kontekstina sekä käsitellään akateemisen johtamistutkimuksen kehitystä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kahdeksan Tampereen yliopistossa työskentelevän yksikön päällikön teemahaastatteluilla. Haastateltavat edustavat akateemista keskijohtoa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen tarkastelemalla, miten kukin johtamiskehys näyttäytyy päälliköiden johtamistyössä yleisesti sekä eri uravaiheissa olevien työntekijöiden johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksen tulosten perusteella yksikön päälliköt hyödyntävät johtamiskehyksiä monipuolisesti. Rakennekehyksen osalta korostuu tasapainottelu työntekijöiden itsenäisyyden sekä yhteisten tavoitteiden ja sääntöjen välillä. Inhimillisten voimavarojen kehyksessä tulee esiin yhteisöllisyyden kehittämisen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Jälkimmäinen korostuu erityisesti nuorempien tutkijoiden johtamisessa, jossa keskeisiä teemoja ovat tuen tarjoaminen, ohjaus, mentorointi sekä urakehityksen tukeminen. Poliittinen kehys näyttäytyy etenkin professoreiden johtamisessa. Siihen liittyvät liittoumien rakentaminen professoreiden kanssa sekä eri ryhmien ja yksilöiden intressien tunnistaminen, kartoittaminen ja huomioiminen keskustelussa ja päätöksenteossa. Symbolisen kehyksen käyttö jää muihin kehyksiin verrattuna melko vähäiseksi, ja sen ilmeneminen liittyy pääasiassa organisaatiokulttuurin rakentamiseen sekä erilaisten symbolisten viestien ja rituaalien hyödyntämiseen. Tutkimus parantaa ymmärrystä akateemisen johtajan työstä ja tuo esiin johtamiskehysten ja akateemisten uravaiheiden välisiä yhteyksiä. Uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden sekä tenure track -polulla etenevien työntekijöiden johtamisessa korostuu selvästi inhimillisten voimavarojen kehys, kun taas poliittinen kehys on keskeinen professoreiden johtamisessa. Toisaalta uravaiheiden väliset erot ilmenevät enemmän kehysten sisällä kuin niiden välillä. Johtamiskehysteoria osoittautui käyttökelpoiseksi välineeksi suomalaisen akateemisen johtamisen tutkimiseen ja mahdollisti yksikön päälliköiden työlleen antamien merkitysten tarkastelun.