Luutumattomien murtumien ilmaantuvuus Pirkanmaalla vuosina 2001–2021

Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma Helmikuu 2026Luutumaton murtuma määritellään murtumana, joka ei ole luutunut yhdeksään kuukauteen, eikä luutuminen ole edistynyt kolmeen kuukauteen tai murtumana, joka on oireinen eikä osoita kykyä luutua ilman interventiota.Murtumien luutumattomuudelle on moninaisia biologisia ja mekaanisia riskitekijöitä, jotka usein myötävaikuttavat toisiinsa.Uusimmissa tutkimuksissa luutumattomien murtumien esiintyvyys on 1,9-4,9 %.Esiintyvyyteen vaikuttaa murtuman anatominen sijainti sekä potilaan sukupuoli ja ikä.Luutumaton murtuma aiheuttaa pitkittynyttä vaivaa niin potilaalle kuin yhteiskunnalle.Tutkimuksen aineistona toimi 942 potilastapausta, joilla kaikilla oli luutumattoman murtuman diagnoosi.Aineisto kerättiin etsimällä potilastietojärjestelmästä potilaat, joilla oli diagnosoitu luutumaton murtuma käyttäen tiettyjä toimenpide-ja diagnoosikoodeja.Aineiston potilaista kerättiin tieto sukupuolesta, iästä, luutumattoman murtuman sijainnista, alkuhoidosta ja luutumattomuuden hoidosta sekä selvitettiin yleisimpien luutumattomien murtumien insidenssit Pirkanmaalla.57 % aineiston luutumattomuustapauksista esiintyi miehillä.Miesten iän keskiarvo oli 42,3 vuotta ja naisten 55,7 vuotta.77,3 % potilaista olivat alle tai tasan 65-vuotiaita.Koko aineiston potilaiden keski-ikä oli 48 vuotta.Yleisin luutumattoman murtuman sijainti oli olkaluu (25,9 %).Seuraavaksi yleisimpiä olivat veneluun (16,7 %), solisluun (9,3 %) ja reisiluun (8,6 %) murtumat.56,8 % luutumattomista murtumista olivat yläraajamurtumia.Luutumattomien murtumien kokonaisinsidenssi oli 9,08 tapausta per vuosi 100 000 ihmistä kohti vuosina 2001-2021 Pirkanmaalla.81,5 % luutumattomista murtumista hoidettiin operatiivisesti.Murtumien alkuhoitolinjassa oli paljon vaihtelua sijainnin perusteella.Osa potilaista sai viivästyneen diagnoosin.Tutkimuksen tuloksissa luutumattomien murtumien ikä-ja sukupuolijakauma sekä murtumien anatominen sijainti vastasivat aikaisempaa kirjallisuutta.Aineiston luutumattomien murtumien kokonaisinsidenssi oli pienempi kuin aikaisemmassa kirjallisuudessa, mutta tulosta voisi selittää se, että tieto kerättiin vain Pirkanmaan alueelta.Tämä oli yksi tutkimusten rajoitteista.Tutkimuksen vahvuutena oli laaja potilasaineisto sekä laaja insidenssin selvittäminen.