Kätilön sijaistraumatisoituminen asiakkaan traumaattisen kokemuksen yhteydessä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella kätilöiden selviytymiskeinoja ja tukimuotoja sijaistraumatisoitumisen yhteydessä. Tavoitteena oli koota ja jäsentää tutkimustietoa siitä, millaiset yksilölliset, sosiaaliset ja organisatoriset tekijät tukevat kätilöiden psyykkistä hyvinvointia ja työssä jaksamista traumaattisille kokemuksille altistavassa työssä. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella kätilöiden selviytymiskeinot ja tukimuodot voidaan jäsentää kuuteen pääluokkaan: positiiviset selviytymiskeinot, negatiiviset selviytymiseinot, sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvä tuki, tukipalvelut ja koulutus, ennaltaehkäisevä tuki sekä työhön ja työpaikkaan liittyvä tuki. Tulokset osoittivat, että yksilölliset tekijät, kuten minäpystyvyys, kognitiiviset selviytymisstrategiat, reflektio ja myönteinen huumori, voivat tukea resilienssiä ja vähentää sijaistraumatisoitumisen riskiä. Sen sijaan passiiviset selviytymiskeinot, kielto sekä liiallinen empatia voivat lisätä psyykkistä kuormitusta. Sosiaalinen tuki, vertaistuki ja luottamuksellinen vuorovaikutus työyhteisössä näyttäytyvät keskeisinä suojaavina tekijöinä. Lisäksi organisaation tarjoamat rakenteelliset tukimuodot, kuten työnohjaus, traumakoulutus ja saavutettavat mielenterveyspalvelut, tukevat ammattilaisten hyvinvointia ja työssä jaksamista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sijaistraumatisoitumisen ehkäisy edellyttää yksilöllisten selviytymiskeinojen, työyhteisön tuen ja organisaatiotason rakenteiden yhteisvaikutusta. Ilmiön tunnistaminen ja siihen vastaaminen ovat keskeisiä tekijöitä kätilöiden työhyvinvoinnin, työssä pysyvyyden ja hoidon laadun turvaamisessa.