Päästöistä kierrätysmateriaaliksi : selvitys jätteenpolttoprosesseista talteenotetusta hiilidioksidista valmistetun muovimateriaalin kierrätysmateriaalistatuksesta

Tässä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tarkasteltiin, onko mahdollista luokitella jätteenpolton CCU-prosessissa (Carbon Capture and Utilization) talteenotetusta hiilidioksidista valmistettava muovi kierrätysmateriaaliksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa selkeä käsitys CCU-materiaalin juridisesta asemasta EU-sääntelyn näkökulmasta peilaten aihetta jätelainsäädäntöön, Green Claims-direktiiviehdotukseen ja uusimpaan pakkaus- ja pakkausjäteasetukseen. Opinnäytetyössä tutkittiin myös, millä tavoin kyseisestä hiilidioksidipohjaisesta muovimateriaalista tulisi viestiä markkinoilla ennen kaikkea uskottavan vastuullisuusviestinnän näkökulmasta. Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena NG Nordic Finland Oy:n Carbon2x-hankkeen kanssa. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä asiantuntijahaastattelusta sekä kattavasta kirjallisuus- ja sääntelyanalyysistä. Analyysi suoritettiin aineistolähtöisen teemoittelun kautta. Keskeisiksi teemoiksi muodostuivat sääntelyrajapinnan epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuus, terminologiset ja viestinnälliset haasteet sekä sertifiointijärjestelmien, kuten ISCC PLUS eli International Sustainability & Carbon Certification PLUS, tarjoamat ratkaisut paikata nykylainsäädännön katvekohtia. Tulokset osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista CCU-muovien virallista luokittelua kierrätysmateriaaliksi, sillä materiaalina talteenotettu hiilidioksidi jäi jätelainsäädännön ja päästösääntelyn väliin. Kuitenkin vastuullinen viestintä ja sertifiointi voivat luoda hiilidioksidipohjaiselle muoville markkina- ja teollisuustason hyväksyntää. Työn johtopäätöksenä pidettiin sitä, että CCU-materiaalit haastoivat perinteisen kierrätyksen määritelmän ja tarjosivat uudenlaisen näkökulman hiilen kiertoon. Tutkimuksella todettiin olevan suora käytännön merkitys teollisuuden, sääntelyn ja viestinnän näkökulmasta, ja se tarjosi lähtökohdan jatkotutkimukselle sääntelyn ja terminologian kehittämiseen. Ennen kaikkea tulokset kannustivat mahdollisuuksien mukaan jatkoa varten hakemaan tutkimuskohteena olleelle muovimateriaalille sertifiointia teknisesti kierrätettynä hiilenä.