”Ja heitä kutsuin varkaiksi ja loisiksi, koska heille nämä tuet eivät kuulu” : Sosiaaliset etäisyydet ja symbolinen väkivalta kahden suurimman hallituspuolueen edustajien puheenvuoroissa

Read full text Summarise with VIRAT
Authors: Salla Sikkilä
Cited by: 0
References: 35

Summary

No summary yet. VIRAT can read this paper and write a plain-language summary of its aim, methods, key findings and limitations.

Summarise with VIRAT Free to try with your Science Catalogs account.

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on kriittisen diskurssianalyysin keinoin tutkia sosiaalisten etäisyyksien ilmenemistä sekä symbolisen väkivallan tuottamista kahden suurimman hallituspuolueen – kokoomuksen ja perussuomalaisten – kansanedustajien puheenvuoroissa. Tutkielman taustalla on huoli eriarvoisuuden kasvamisesta sekä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta keskustelusta, jota tuntuu värittävän yhä enenevissä määrin ymmärtämättömyys sekä empatian puute haavoittuvissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä kohtaan. Tutkielma perustuu oletukseen siitä, että sosiaaliturvaleikkausten ajaminen ja niiden puolelle asettuminen kertovat jo lähtökohtaisesti sosiaalisten etäisyyksien olemassaolosta. Tutkimuksen aineistona on neljä eduskunnan täysistuntoa joulukuulta 2023, joissa käsiteltiin sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia koskevia hallituksen esityksiä. Tutkimusta taustoitetaan esittelemällä marginaalisuuden, sosiaalisen etäisyyden ja symbolisen väkivallan käsitteet sekä niihin olennaisesti kytkeytyvät ilmiöt. Lisäksi esitellään kahden tutkimuksen keskiössä olevan puolueen perustaa ja arvomaailmaa heidän omista ohjelmistaan ja määrittelyistään käsin. Tietoteoreettinen lähtökohta tutkielmassa paikantuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jota täydentää lisäksi kriittinen realismi. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia aineistosta analysoimalla puheenvuoroja teoreettisen viitekehyksen, tietoteorioiden ja kriittisen diskurssianalyysin ohjaamana. Tuloksissa esitetään, että symbolinen väkivalta puheessa syntyy sosiaalisen etäisyyden seurauksena. Analyysiprosessin myötä diskursseja muodostui neljä: (1) halveksuva ja stigmatisoiva symbolisen väkivallan diskurssi, (2) yksilön vastuuta ja vastavuoroisuutta painottava symbolisen väkivallan diskurssi, (3) ansaitsevien ja ansaitsemattomien jaotteluun pyrkivä symbolisen väkivallan diskurssi sekä (4) yhteiskunnan vastuun häivyttämiseen ja politiikan oikeuttamiseen pyrkivä symbolisen väkivallan diskurssi. Kyseinen nelijako on syntynyt sen perusteella, mihin symbolisen väkivallan on tulkittu puheenvuoroissa kulloinkin painottuvan. Halveksuva ja stigmatisoiva symbolisen väkivallan diskurssi syntyy sosiaalisen etäisyyden tuomana voimakkaana solidaarisuusvajeena ja empatiakuiluna marginaalissa eläviä ihmisiä kohtaan. Tämä ilmenee puheessa symbolisena väkivaltana, joka ilmentää halveksuntaa ja kohdistaa heihin stigmaa. Yksilön vastuuta ja vastavuoroisuutta painottava symbolisen väkivallan diskurssi syntyy sosiaalisen etäisyyden tuomana ymmärtämättömyytenä, mikä luo empatiakuiluja marginaalissa eläviä ihmisiä kohtaan. Tämä ilmenee puheessa symbolisena väkivaltana, joka korostaa yksilön velvollisuutta osallistua vastavuoroisesti yhteiskunnan toimintaan sekä ottaa vastuuta omasta elämästään. Ominaista diskurssille on solidaarisuusvaje, jossa marginaalissa elävien ihmisten ja työikäiseksi määriteltyjen elämää ei haluta ”turhaan” yhteiskunnan varoilla rahoittaa. Ansaitsevien ja ansaitsemattomien jaotteluun pyrkivä symbolisen väkivallan diskurssi syntyy sosiaalisen etäisyyden tuottamina empatiakuiluina ja solidaarisuusvajeina erityisesti ansaitsemattomiksi määriteltyjä marginaalissa eläviä ihmisiä kohtaan. Tämä ilmenee puheessa symbolisena väkivaltana, joka rakentaa erontekoa ”ansaitsevien” ja ”ansaitsemattomien” välille marginaalin sisältä, sekä kohdistaa kielteisiä tunteita ja stigmaa ansaitsemattomiksi määriteltyjä kohtaan. Yhteiskunnan vastuun häivyttämiseen ja politiikan oikeuttamiseen pyrkivä symbolisen väkivallan diskurssi syntyy sosiaalisen etäisyyden tuomana ymmärtämättömyytenä, missä empatiakuilujen ja solidaarisuusvajeiden myötä nähdään sosiaaliturvaan kohdistetut leikkaukset luonnollisena ja ansaittuna. Tämä ilmenee puheessa symbolisena väkivaltana, joka vähättelee politiikan vaikutuksia ja siirtää vastuuta pois yhteiskunnalta, rakentaen samalla oikeutusta vahingolliselle sosiaaliturvapolitiikalle. Johtopäätöksinä esitetään, että alistavien ja toiseutta tuottavien diskurssien vahvistuminen yhteiskunnassa voi johtaa eriarvoisuuden ja sosiaalisten etäisyyksien kasvamiseen sekä siihen, että eriarvoisuus aletaan nähdä normaalina ja luonnollisena osana yhteiskuntaa. Tämä korostaa erityisesti sosiaalityön tarvetta reflektoida omaa toimintaansa, sillä tällaisten vahingollisten diskurssien vahvistuminen yhteiskunnassa voi johtaa siihen, että symbolinen väkivalta onnistuu sosiaalisten etäisyyksien kasvamisen myötä hivuttautumaan osaksi myös sosiaalityön ammattikäytäntöjä. Tulokset alleviivaavatkin entisestään sosiaalityön roolia eriarvoisuuden vastaisessa taistelussa sekä syrjivien puhetapojen ja rakenteiden vastustamisessa.

Fields of Study & Subjects

Cultural and political discourse analysis Social Policy and Reform Studies Populism Right-Wing Movements

Publication details

Journal / source
Tampere University Institutional Repository (Tampere University)
Publication date
1 January 2026
Language
FI
Document type
Thesis