Compartmentalized Microenvironment Control for Organ-on-Chip Platforms

Summarise with VIRAT
Authors: Kaisa Tornberg
Cited by: 0

Summary

No summary yet. VIRAT can read this paper and write a plain-language summary of its aim, methods, key findings and limitations.

Summarise with VIRAT Free to try with your Science Catalogs account.

Abstract

Eläinmallien käyttö tutkimuksessa kohtaa edelleen merkittäviä haasteita, erityisesti aivohalvauksen kaltaisten monimutkaisten sairauksien tutkimuksessa, sillä eläinten ja ihmisen biologiset prosessit eroavat merkittävästi toisistaan. Kudossiruilla tehtävä tutkimus on uudehko teknologian ala, joka hyödyntää ihmisperäisiä soluja ja tarjoaa työkaluja sairauksien tutkimiseen in vitro -olosuhteissa. Kudossirut perustuvat mikrosysteemitekniikkaan ja hyödyntävät mikrofluidistiikan periaatteita hallitakseen erilaisia parametreja solujen mikroympäristöissä. Näitä ovat esimerkiksi happipitoisuus sekä nestevirtauksen aiheuttamat voimat soluille. Jotta näitä teknologioita voitaisiin hyödyntää tehokkaasti, biokemiallisten ja mekaanisten signaalien hallintaa voidaan toteuttaa paikallisesti omissa osastoissaan, jotka jäljentävät tarkemmin ihmiskehon eri kudosten mikroympäristöjä ja tuovat solut yhä fysiologisesti merkityksellisempään ympäristöön. Fysiologista merkityksellisyyttä voidaan edelleen parantaa hyödyntämällä ihmisen indusoituja pluripotentteja kantasoluja (hiPSC) ja niistä erilaistettuja solutyyppejä, joiden avulla voidaan mallintaa kudosten toimintaa, tautimekanismeja sekä erilaisia terapeuttisia vasteita. Kun tarkastellaan useista eri kudoksista muodostuvia elimiä ja niiden välisiä vuorovaikutuksia, kohdataan tilanteita esimerkiksi aivohalvauspotilailla, joissa hapenpuutteesta kärsivän aivokudoksen vaikutukset ulottuvat sydämeen asti, vaikka sydän ei itse ole altistunut hapenpuutteelle. Tässä oireyhtymässä on havaittu muun muassa kohonneita sydänvaurion merkkiaineita. Kudossiruilla tehtävä hapenpuutteen mallinnus on usein rajoittunut vain yhteen happipitoisuuteen ja yhteen solutyyppiin, jolloin monielinvuorovaikutukset jäävät huomiotta. Näitä monimutkaisia vuorovaikutuksia voitaisiin mallintaa in vitro -olosuhteissa eriyttämällä sekä eri solutyypit että mikrofluidiset toiminnot omiin rajattuihin tiloihinsa. Tässä väitöskirjatyössä esitellään kaksi mikrofluidista parannusta aiemmin julkaistuun staattiseen soluviljelylaitteeseen, joka koostuu kolmesta soluviljelykammiosta. Lisäksi esitellään uusi pintakäsittelymenetelmä polydimetyylisiloksaanille (PDMS), josta soluviljelylaitteet on valmistettu. Kaikki esitellyt parannukset ja muutokset on suunniteltu käytettäväksi ihmisperäisten solujen kanssa, jotta voitaisiin luotettavammin mallintaa ihmisperäisiä sairauksia. Ensiksi tutkittiin mikrofluidista kanavarakennetta, joka yhdistettiin staattiseen soluviljelylaitteeseen. Järjestelmä kykeni laskemaan happipitoisuutta muutamassa minuutissa ja loi samanaikaisesti erilliset happiympäristöt viereisiin soluviljelykammioihin, mahdollistaen eri solutyyppien eristämisen omiin happiolosuhteisiinsa. Kehitettyä järjestelmää käytettiin onnistuneesti yhteisviljelemään indusoiduista pluripotenteista kantasoluista erilaistettuja soluja, jotka edustavat keskushermoston kortikaalisia hermosoluja, ääreishermoston hermosoluja ja sydänlihassoluja. Solujen vasteita hapenpuutteeseen mitattiin fluoresoivalla merkkiaineella, ja tulokset osoittivat, että matala happipitoisuus voitiin rajata vain yhteen soluviljelykammioon. Toiseksi tutkittiin perfuusiokanavaa, joka lisättiin staattiseen soluviljelylaitteistoon mahdollistamaan kemiallisen mikroympäristön hallinnan. Kehitetyn soluviljelyalustan nestevirtausprofiilit karakterisoitiin numeeristen mallien ja laboratoriokokeiden avulla. Käyttäen hiPSC-sydänlihassoluja osoitettiin, että solut sopeutuvat virtaukseen niiden ympäristössä ja niiden sykettä voitiin kiihdyttää virtauksen tuomilla adrenaliinimolekyyleillä. Viimeiseksi tutkittiin pintakäsittelymenetelmää PDMS-kalvoille, jotka ovat osa ensimmäiseksi esiteltyä soluviljelylaitteistoa. Menetelmä hyödynsi plasmakäsittelyä, jota käytetään PDMS-soluviljelylaitteiden kokoamisessa. Plasma-aktivoituun PDMS-pintaan kiinnitettiin ryhmiä, joita käytettiin edelleen muokattujen gelatiinimolekyylien kanssa. Tämä pinnoitusmenetelmä lisäsi PDMS-kalvon hydrofiilisyyttä ja paransi merkittävästi hiPSC-sydänlihassolujen kiinnittymistä, toimintaa sekä järjestäytymistä näillä muokatuilla pinnoilla. Yhteenvetona tässä väitöskirjassa kehitettiin mikrofluidinen solujen kasvatusalusta, joka mahdollisti happipitoisuuksien paikallisen hallinnan soluilla. Laitteistossa voitiin kasvattaa ihmisperäisiä solutyyppejä, jotka mahdollistavat keskushermoston, perifeeristen hermojen sekä sydämen mallintamisen. Lisäksi osoitettiin, että happipitoisuutta voitiin hallita siten, että vain aivoja edustavassa soluviljelykammiossa happipitoisuus laski, mallintaen aivohalvauksen aiheuttamaa hapenpuutetta. Osoitettiin myös, että perfuusio voidaan tuoda alustaan siten, että solut sopeutuvat virtausympäristöön ja reagoivat virtauksen mukana tuotuun stimulaatioon. Lopuksi esiteltiin pintakäsittelymenetelmä, joka parantaa alustan yhteensopivuutta ihmisperäisten solujen kanssa. Yhdessä nämä tutkimukset luovat pohjan mikrofluidiselle soluviljelyalustalle, jota voidaan käyttää ihmispohjaisten solumallien kanssa mallintamaan ja tutkimaan aivohalvauksen ja sydämen välistä vuorovaikutusta tarkemmin sekä tarjoamaan alustan lääkeainetutkimuksille.

Fields of Study & Subjects

3D Printing in Biomedical Research Microfluidic and Capillary Electrophoresis Applications Tissue Engineering and Regenerative Medicine

Publication details

Journal / source
Tampere University Institutional Repository (Tampere University)
Publication date
1 January 2026
Language
EN
Document type
Thesis